Toinen päivä meni kokonaan Gdanskiin ajaessa. Noin kahdentoista ajotunnin aikana kerkesi hyvin tutustua puolalaiseen ajokulttuuriin. Valitsimme kartasta isoimmat tiet kuvitellen pääsevämme sitä kautta nopeiten Gdanskiin. Mutta päätietkin olivat täynnä taajamia ja viidenkympin rajoituksia. Yksi taajama loppuu ja parinsadan metrin yhdeksänkympin rajoituksen jälkeen mutkan takaa ilmestyy uusi taajamakyltti ja muutaman sadan metrin päästä taajama loppuu. Tiet ovat kapeita ja mutkaisa ja välillä todella pomppuisia ja molemmin puolin teitä kasaa puita aivan tien reunalla mutta silti autoilijat, jopa rekat, ohittelevat mitä pienimmistäkin raoista vaikka ajettaisiinkiin rajoitusten mukaan. Tästä huolimatta autoileminen Puolassa on paljon mkavampaa kuin Suomessa. Puiden reunustumat tiet ovat älyttömän kauniita ja tiuhassa olevat pienet kylät ja taajamat ovat täynnä mielenkiintoista katseltavaa - kauniita taloja, pieniä kauppoja ja muita liikkeitä. Kylät ovat pinta-alaltaan pieniä mutta talot ovat tiuhassa ja joka kylässä tuntuu olevan useampia pieniä kauppoja. Harmi vain, ettemme voineet kummemmin pysähdellä, koska olimme päättäneet ehtiä Gdanskiin samana päivänä.

Gdanskiin saavuimme yöllä joskus ennen kahtatoista. Saimme heti ajaa hullua rallia rekkakuskien kanssa, jotka eivät paljoa näyttäneet huomioivan pientä autoa vaan saartoivat meidät väliinsä ja puikkelehtivat ohituskaistalta toiselle tietäen, että meidän on pakko väistää. Ei siinä auttanut muutakuin yhtyä älyttömään ylinopeuteen ja olla varuillaan poukkoilevien rekkojen kanssa, koska muuten rekat olisivat melko kirjaimellisesti vyöryneet päälle. Gdanskin rautatieasemalla tapasimme puolalaisen Andyn, joka oli luvannut majoittaa meidät pariksi yöksi. Andy oli mukava ja rento kaveri, joka tarjosi meille sänkynsä ja vodkashotteja vadelmamehulla ja tabascolla ja kertoili yhtä sun toista tupakansavuisessa keittiössä. Vietimme Gdanskissa löysän turistipäivän vain kävellen ympäriinsä ja illalla päätimme lähteä ulos, vaikka Andy kyllä mainitsi että arkipäivisin Gdanskissa juurikaan mitään tapahdu mutta suositteli meille paikkaa. Päästyämme paikan päälle kieltäydyin kauhuissani menemästä paikkaan, jossa meitä tervehti hirveä musiikki ja löysän näköistä kansaa istui terassilla. Lähdimme siis etsimään toista paikkaa mutta kadut olivat tyhjiä ja ainoa paikka, joka oli auki oli Elita niminen painajaismaisen näköinen, tyhjyyttään huutava paikka vielä hirveämmällä musiikilla. Päätimme palata takaisin ensimmäiseen paikkaan mutta ovella puolaa puhuvalle Auroralle sanottiin, että emme pääse sisään ja syyksi ilmoitettiin parhaiten englanniksi käännettynä "just because." Tästähän meille riitti pitkäksi aikaa iloa, sillä kyseessä ei ollut mikään dress code-paikka vaan terassilla istui ihan tavallista porukkaa villakaulus- ja trikoopaitoineen. Mietimme oliko sillä jotain tekemistä asian kanssa, että ulos lähtiessämme Andy oli todennut Jarmon näyttävän aivan puolalaiselta lyhyine hiuksineen ja Jarmon tiedutellessa miltä tytöt näyttävät pitkän harkinnan jälkeen Andy oli sanonut, että emme puolalaisilta tytöiltä, vaikka puolassa on jonkin verran meidän näköisiä tyttöjä. Eli siis menimme Elitaan, joka oli täysin tyhjä baarimikkoa myöten, joka poistui tiskiltä samantien kun oli saanut maksun juomista. Mutta enpäs ole koskaan tullut käännytetyksi pois baarin ovelta pärstän takia!

 We spent the second day just driving to Gdansk. During twelve hours of driving you get familiar with the driving habits of Poland. We choose big roads on the map thinking that that's the fastest way to get to Gdansk but even the mainroads were full of little villages and speed limits of 50km/h. So basically you get out of the village and just after you have reached the 90 km/h speed limit there's another sign for village and a speed limit of 50 km/h and a few hundred meters it over again. The roads are narrow and in times riding is jumping up and down because of the bouncy road and there are trees on both sides of the road right at the side of the road and yet the polish drivers, even truck drivers, will overtake you any time even if you're driving according to speed limits. However, driving in Poland is much more fun than in Finland. The roads with the trees are absolutely beautiful and the many small villages are full of interesting things to look at - beautiful houses, small shop and other boutiques. The villages are small in area but the houses are located near each other and even the smallest place seems to have different kinds of small shops. It's a pity we couldn't make proper stops, because we had decided to make it to Gdansk during that day.

We arrived to Gdansk just right before the mignight. Truck drivers had overtaken the nightime Gdansk and they didn't seem to pay much attention to our small car but blocked us in between them and drove in crazy speed and kept changing the lanes just like that, knowing that anyone who's on their way will give them way. There was not much you could do but just go with the flow, hit the pedal down and watch out for the lane changes. At the train station we met Andy, who had promised to accommodate us for two nights. Andy jumped in a taxi and told us to follow. And that was a real movie follow-that-car-race for sure. Andy offered us his bed and vodka shots flavored with raspberry juice and tabasco and told us stories in his tobacco smokey kitchen. We spent a lazy tourist day in Gdansk so nothing really stroke us. We just wandered around the city and decided to go out that night even if Andy told us that there's nothing much during the weekday in Gdansk but recommended us a place. Going out was definately a laugh. The place Andy recommended to us was greeting us with bad music and lazy looking bunch of people so we decided to find another place. But the streets were unbeliavably empty and everything seemed to be closed. The only place we found was Elita, completely empty and even more horrible music. So back we went to the first place but at the door a guy told to polish speaking Aurora that we can't get in and the reason was "just because", which kept us amused for a long time because it wasn't any kind of dress-code place. We thought maybe it had something to do with the fact that earlier thant night when we were about to leave out Andy had told Jarmo that he looks like a polish guy with his short hair and when Jarmo asked how do the girls look, Andy said that we don't look like polish girls. Anyways we swallowed it and went to Elita, which was empty including also the bartender's absence for the most of the time. But it was the first time I've been turned away from the door of a bar because of looks!

 
 

Gdanskista lähdettyämme meillä ei onneksi enää ollut päämäärää eikä tavoitetta päästä minnekkään. Päätimme vältellä isoja teitä ja ajaa pienempiä, koska loppujen lopuksi molemmissa on samat rajoitukset mutta isoimmilla teillä ajaa paljon rekkoja ja uusimmat tiet ovat erittäin tylsiä ajaa. Isoja teitä ei todellakaan kannata ajaa, törmäsimme pienemmillä teillä niin moneen mielenkiintoiseen paikkaan, että emme juurikaan edenneet minnekkään tuon päivän aikana. Mutta ei se mitään jos tienvarret olivat täynnä unikkopeltoja ja lehmiä, jotka eivät kaikissa paikoissa olleet edes aidatulla pellolla vaan köllöttelivät ojan penkalla. Ohitimme myös kylän, jollaista emme aikasemmin olleet nähneet - jokaisen talon pihalla tuntui olevan joku puuhastelemassa puutarhassa tai halonhakkuussa ja kaikkialla oli lapsia, vaikka kylä oli todella pieni. Pysähdyimme juttelemaan lammella kalastavien lasten luokse. Joukossa oli pieni tyttö, joka seisoi taka-alalla katsellen puolalaisen vaaleilla silmillään poikien jutellen vähän ujostellen meidän kanssa mutta toisaalta rehvakkaasti kikkaillen jalkapallon kanssa ja kysellen mitä teemme siellä ja yrittäen pummata meiltä tupakkaa. Joitakin sanoja englantia jotkut lapset puhuivat mutta onneksi taas oli mukana puolaa taitava, vaikka siltinkin lapset huusivat goodbye peräämme. Ajellemmassa törmäsimme kivaan pikkukaupunkiin, jossa oli pieni ja halpa majatalo, jonne jäimme yöksi. Lähdimme jo pimeän tultua ulos syömään ja paikka oli jotenkin niin viehättävä ja kaunis portailla kesäyössä istuvien nuorten, vanhojen kauniiden talojen ja rauhallisuuden takia, että paikka alkoi jo vähän tuntua liian hyvältä ollakseen totta. Ja kun täysin tyhjään ruokapaikkaan mennessämme huomasimme pienessä paikassa olevan kaksi bodattua miestä vahtimassa paikkaa - vaikka se oli täysin tyhjä ja pikkukaupunki tuntui liiankin idylliseltä - mulkoillen meitä ja yleensäkin ottaen ihmisten kiinnittävän hirveästi huomiota meihin vaikka läheistöllä oli turistikeskukseksi muutettu vanha linna, alkoi päässämme kyteä ajatus Hostel-elokuvan kaltaisesta salaliittoteoriasta. Kiertelimme ympäriinsä kapeita katuja ja huomasimme suurimman osan ihmisistä pitävän ulko-oveaan auki keskellä yötä. Koiria nukkui portailla ja kuljeskeli vapaana kaduilla. Avoimien ovien ja koirien yhteys selkesi kun pysähdyin sivukujalla kuvaamaan jonkin matkan päästä ovensuussa olevaa koiraa ja hetken aikaa seistyäni kuvaamassa koira ampaisi räksyttäen kohti minua. Sen verran pelottava näky oli pimeältä sivukujalta säntäävä musta, hermostunut koira, vain silmät kiiluen kameran tarkennusapuvalossa, että myönnän pinkaisseeni aikamoiseen juoksuun ja suustakin pääsi vielä säälittävän kimeä apua-vinkaisu. Onneksi koira kuitenkin kääntyi takaisin ajettuaan minut pois juuri kun se oli saavuttamassa minut ja kuvittelin sen hypäävään kiinni pohkeeseeni. Tämän jälkeen päätin pysytellä loitolla avoimista oviaukoista ja palasimme takaisin majataloon, jossa aikaisemman hostel-salaliittoteorian lisäksi vastaanoton mies oli Norman Batesin ja Big Fishin jättiläisen sekoitus.

After we left Gdansk we luckily didn't have a destination or goal to get anywhere. We decided to avoid the big roads and take the smaller ones, because after all both have the same speed limits but the bigger roads have more truck drivers and the newer roads are boring to drive on. On the smaller roads we bumped into so many interesting places that we really didn't get far during that day. But that's how it's supposed to be when the roadsides are filled with poppy fields and cows, that even aren't fenced in many places but are just lying on the sides of the roads. We also passed a village like no other before with people doing gardening or chopping woods almost on every yard and there were children everywhere even though the village was small. We stopped to talk with children fishing on a pond. There was a little girl standing behind the boys looking at us with her pale polish eyes while the boys talked to us a little bit shyly at first but then on the other hand braggingly making tricks with their football and asking what we're doing over there and trying to get cigarettes from us. Some of the chirldren spoke a little bit english but once again luckily we have a polish-speaking with us, yet the children wanted to shout goodbye in english after us. We happened to drive into a small town with a small and cheap villa and we stayed there for the night. It was already dark when we headed out to have something to eat and the place seemed to be too charming to be true with old beautiful houses and young people sitting together on the stairs of the houses in a peaceful summer night. And when we went to an empty pizza place we noticed two bodygurad looking men guarding the place - even though it was empty and the small town seemed so peaceful - and staring at us and in general people seemed to pay attention to us (even though there was an old castle turned into a tourism centre nearby) we couldn't help starting to imagine a conspiracy along the lines of the movie Hostel. We wandered around the narrow streets and noticed that most of the people keep their frontdoors open during the night and there were dogs sleeping on the staris and walking around the town. The conncetion between the opened doors and all the unleashed dogs came to us when I stopped to photograph from a distance a dog standing on a doorway and after I had stood there photographing for a short while the dog rushed barking out of the door towards me. The sight of a black dog with only the light of my camera's focus-assist-light gleeming in his eyes raging at me in a dark alley was scary enough to make me take a good sprint and let out a ridiculous squeeky 'help' screm out of my mouth. Luckily the dog turned back after scaring me away just when he was about to reach me and I was sure he's going to be hanging from my leg in a second. After this I decided to stay away from open doors and we went back to the villa, where the man in the reception was a mix of Norman Bates and the giant from the movie Big Fish.

 


 

Selvisimme kuitenkin kaikki yöstä tuossa epäilyttävän hyvässä ja halvassa paikassa ja seuraavana päivänä jatkoimme samaan malliin, eli ajoimme etelään päin pienempiä teitä ja risteillen vielä pienempiä teitä tietämättä missä oikeastaan olimme mutta sillä ei ole väliä, koska voitoksemme tajusimme, että emme voi edes eksyä, koska meillä ei ole reittiä tai määränpäätä muuta kuin että suunnilleen Krakovaan päin olemme menossa. Navigaattorin totesimme täysin hyödyttömäksi, koska ensinnäkin - ihan sama minne olemme menossa - se haluaa välttämättä kierrättää meidät Varsovan kautta ja toisekseen se neuvoo tylsiä rekkakuskien reittejä. Reiteillämme emme juurikaan ole nähneet muutakuin Puolan kilvillä varustettuja autoja ja kirottuja karavaanareitakin ehkä kolme kappaletta ja majapaikkakin on löytynyt melko pian sen jälkeen kun olemme alkaneet sellaista katsella, vaikka monessa matkaoppaassa ja nettikeskusteluissa väitettiin, että hostellit pitäisi varata etukäteen niiden olessa heinäkuussa täynnä mutta tähän asti(mikä ei tosin ole paljoa) olemme yöpyneet lähestulkoon tyhjissä paikoissa, eikä edes ole tarvinnut ottaa hostellien dormeja, vaan olemme törmänneet yksinkertaisiin mutta mukaviin ehkäpä parhaiten majataloiksi luokiteltaviin paikkoihin, joissa voimme ottaa oman huoneen samaan hintaan kuin monet dormit. Tätäkin kirjoitan(tai kirjoitin, internet yhteyttä julkaisemiseen ei ole) kaikki tarpeet täyttävässä neljän hengen huoneessa, josta maksoimme vain noin 8 euroa per pää. Matka taittui mukavasti tänään lukuun ottamatta sitä kun jouduimme ajamaan isompaa tietä jonkin aikaa ja yhdessä vaiheessa tuskin liikuimme minnekkään noin puoleen tuntiin rekkojen tukkiessa tien. Muutaman reissupäivän jälkeen auton matkustamo on "kuin mustilaisen hevosen selkä" kuten savoa puhuva Jarmo asian ilmaisee, matkustamosta kun löytyy kaikkea rintaliiveistä jumalattoman suureen kuivattuun auringonkukan keskustaan, jonka löysimme törmätessämme kojutorille, jota ikävä kyllä oltiin juuri korjaamassa pois sinne saapuessamme. Kalja Puolassa on ilahduttavan halpaa ja hyvää ja sämpylät joita kävimme illalla hakemassa sklepistä eli kaupasta. Puolassa ei tunnu juurikaan olevan mitään ketjulähikauppoja, vaan joka paikassa on useampia toinen toistaan pienempiä ja erinäköisiä sklepejä, joista saa perustarvikkeita alkoholista shampoisiin. Näillä eväillä leiriydyimme majatalon pihalle syömään iltapalaan hämmästyttäen pihalla istuskelevia puolalaismiehiä järjettömällä suomenkielisellä pulputuksella ja huuliharpun vingutuksella. Nyt kaikki nukkuvat ja minä kirjoittelen blogia. Uskalsin jopa käydä yksin alakerrassa sijatisevassa jaetussa suihkussa - jossa kieltämättä oli pienet Psyko vibat -  Jarmon ollessa ulkona ja Raisan ja Auroran tehdessä vatsalihasliikkeitä ja lakatessa kynsiä huoneessa.

But we did live through the night in that suspingly good and cheap place and the next day we continued in similiar manner, just driving towards south the smaller roads and going around even smaller roads without knowing where we actually were but it doesn't really matter because we can't even get lost when we don't have destination other than go somewhat towards Krakow. We ditched the navigating system being totally useless because first of all no matter where we're going to it wan'ts to take us there through Warsaw and secondly it takes the most boring truck driver filled roads. We didn't see much other cars than ones with Polish plates and only three of those damned caravans and we have always found a place to sleep at pretty much right after we started to look at one even though all the travel guides and in the internet people said that you should book in advance for all the hostels being full in july. But as for now we've been always sleeping in an almost empty places and not even in shared hostel dorms but in simple but good accommodation with rooms not more expensive that the dorms. This I wrote at a decent four-person-room, which only cost us like 8 euros each. After a few days travelling our car's passemger department starts to fill up with random stuff ranging from bras to a that round centre thing of a huge dried sunflower, which we found at open air market. Beer in Poland is cheap and good and the baked rolls that we got for a night-time snack from a sklep, aka shop. There doesn't seem to be any chain grocery stores in Poland, instead all the places seem to be filled with even smaller and smaller and different looking skleps that sell things ranging from alcohol to shampoo. With our snacks we sat on the yard of the hostel and kept amusing polish guys sitting also there with our loud finnish and bad harmonica playing. Now everyones sleeping and I even dared to go to the bathroom downstairs at the ground floor - which defeinitely has some Psycho vibes in it - while Jarmo was out and Raisa and Aurora made sit-ups and polished their nails in the room.