Tämä matkablogi oli tarkoitus avata vasta 3.7. - eli siis päivää ennen matkaa. Mutta ylenpalttisen kuumeilun vuoksi ja ajatuksien jo reissussa ollessa päätin sallia itselleni ensimmäisen postauksen jo vikkoa ennen.

Aloituskuvaksi valikoitui arkistoista tämä kliseinen matkustuskuva ja blogin nimeksikin No ceiling(ei kattoa) osittain sellaisesta loppuunkuluneesta ilmaisusta kuin "vain taivas on rajana." Mutta siltä se kieltämättä tuntuu, kun vihdoinkin pääsee reissuun, josta on aina haaveillut ja tietää, että siitä lähtien kun auto postuu Suomesta, kaikki mitä näkee ja kokee sekä paikat jonne menee tulevat olemaan täysin uutta ja aikaisemmin kokematonta seuraavan kuuden viikon ajan. Ja tietenkin No ceiling nimi johtuu siitä, että reissuun lähdetään avoautolla! Myöskin Eddie Vedderin laululla No Ceiling on jotain osuutta asiaan. Tuo laulu on Eddie Vedderin tekemältä soundtrackilta leffaan Into the Wild, joka on tositarinaan pohjautuva elokuva yliopistosta valmistuneesta nuoresta miehestä, joka päättää antaa pois kaikki tulevaisuuttaan varten säästetyt rahat ja matkustaa liftaten halki USA:n päämääränään Alaskan erämaat. Okei, minä olen nimenomaan säästänyt reissua varten ja kyseinen mieshän hankkiutui vielä eroon autostaankin matkan alussa - meillähän alla sattuu olemaan se avoauto - mutta kuitenkin reissun henki minulle on tuossa leffassa, ja siksi tuota soundtrackia on tullut kuunneltua viime aikoina tavallista enemmän Romanian vuoristojen ja tuntemattomien teiden kihelmöidessä mielessäni. Katsoin myös Hostel-elokuvan, kun sitä minulle suositeltiin matkan tiimoilta, mutta jostain syystä en saanut yhtä suurta inspiraatiota itä-eurooppalaisessa hostellissa tapahtuvista splätter-ihmisteurastuksista...

Kyseinen kuva on otettu viime vuonna lokakuun lopussa, jossain pohjoiseen menevän junaradan varrella. Tuollakin useaan kertaan junaillulla pätkällä taisi kuvan ottohetkellä pyöriä päässä No Ceiling ja tunnelma lähenteli jotain hetkeä suurempaa. Matkustamisessa - tai eteenpäin liikkumisessa ylipäätään, vaikkapa polkupyörällä -  on oikessa mielialassa aina jotain hienoa, kun junavaunussa torkkuvat ihmiset eivät huomaa minun tarkkailevan heitä ja ulkopuolella tasaisena vilistävän loppusyksyisen pellon yläpuolella aurinko laskee välähdellen esiin verhojen takaa junan heilunnan tahtiin.

Joten miettikää sitä tunnetta, kun ajelee autolla eteenpäin teitä joita ei tunne mutta haluaa mennä, seurana kolme mukavaa reissukaveria ja kun taivuttaa päänsä taaksepäin penkin selkänojalle, näkee yllään vain taivasta.


I intended to start this travel blog 3th July, a day before the beginning of our journey. But due to overwhelming excitement I allowed myself to have a false start one week too early.

The photo to kick in this blog is a-many-time-seen-cliche-travel-photo and also the name for the blog, No ceiling, comes from such a worn out phrase as 'only sky is the limit'. But that's just the way how it feels when I'm finally able to make a trip I've always wanted to and when I know that at the moment the car leaves the home ground everything that I'll see and experience, all the places we go to, will be completely new for the next six weeks. And of course No ceiling for the fact that we'll be driving a convertible! Also the song No Ceiling by Eddie Vedder has got a little something to do with the naming. No Ceiling is a track from the soundtrack to the movie Into the Wild, a true story of a young man, who after graduating from university gives away all his savings saved for the future and starts hitch-hiking and adventuring through USA with the wilderness of Alaska as his destination. I do have saved money for this adventure and we do have the convertible car - the guy abandoned his car at the beginning of his journey - but however, for me the spirit of the trip lays in the movie as I think of the mountains, cities, and roads we're heading to. I was also suggested to watch the movie Hostel for inspiration but out of some reason a slaughter in an Eastern European hostel didn't give such a huge thrill for me..

This photo was taken during a train trip from southern Finland to countryside to my hometown - a track that I have so often gone forth - and even at that familiar trip at the moment the photo was taken I had No Ceiling playing in my head and the feeling was closer to something never experienced rather than a-hundred-times-seen-that-feeling. When at the right mood there's always something great about travelling - or just moving on by any means - as the people sleep peacufully in the carriage and I keep observing them and outside the window the sun is setting above the brown fields of late autumn, the rays peeking in behind the curtains in unison with the  rocking of the carriage on the tracks.

So imagine how it feels when you drive on roads you've never travelled before, but so badly want to, in good company and as you bend your head back on the backseat all you can see is sky above your eyes.