Ah, voi Romania! Unkarin ja Romanian välisen rajan ylitettyämme päästyämme ensimmäiselle paikkakunnalle Romanian puolella ihastuimme välittömästi Romaniaan. Viereisellä kaistalla vähän väliä rinnallemme ajavassa pakettiautossa, paidattomat miehet pursuavat täyteen ahdetun auton ikkunoista ja heiluttavat meille iloisesti joka kerta kun saapuvat rinnallemme. Ihan sama minne menemme, aina on joku tien poskessa heiluttelemassa. Pienissä kylissä mummot ja papat istuvat talonsa edessä kadun reunalla ja heiluttavat meidän mennessä ohitse. Eikä heillä näytä olevan mitään muuta tekemistä, kuin istuskella naapurin kanssa viettämässä päivää. Ja muutenkin ihmisillä tuntuu olevan aikaa jopa ventovieraille ihmisille, missään en ole tavannut näin ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä.

Romania on täynnä yllätyksiä, maa jossa on kaikkea ja joka päivä tunnet löytäneesi keihtovia pikku salaisuuksia romanialaisella hymyllä varustettuna. Cluj-Napocaan saavuimme rähjäisinä ja ehkäpä olimme kuvitelleet jotain muuta, mutta luotuamme pienen silmäyksen kaupunkiin ja sen laihoihin aurinkolasipäisiin käsilaukkunaisiin Aurora totesi kauhuissaan "nää romanialaisethan on ihan hyvän näköisiä, hävettää kulkea tälläisenä." Aurora väsynyt yksinhuoltajaäiti -lookissaan ja minä ilman kenkiä jalat likaisina polviin asti helteessä etsimässä käteistä ja internettiä. Koko Cluj-Napoca tuntui olevan täynnä yksisuuntaisia, navigaattori meni sekaisin, majoitus löytyi onneksi täynnä olevan hostellin avuliaan respamiehen avulla, joka soitti lähialueen majapaikkoihin ja vielä tinki meille alennuksen. Majapaikan mies ei puhunut englantia ja parkkipaikkaa autolle tiedusteltiin piirtämällä paperin reunaan hieno kuplavolkkari, P-merkki ja kysymysmerkki, mikä kyllä tuli ymmärretyksi mutta vartioidun parkkipaikan kysymiseen tarvittiinkin kahden romanialaisen tulkkausta mutta kun kysymys tuli selväksi majapaikan mies viisoi meidät mukaansa ja lähestulkoon kädestä pitäen talutti meidät muutaman sadan metrin päässä olevalle parkkihallille ja takaisin. Emme olleet kuvitelleet ensimmäisen kosketuksemme Romaniaan olevan bordellipunavaloinen ravintola ja kellarissa sijaitseva baari, jonka seiniltä meitä tuijottelivat muunmuassa Janis Joplin ja Kurt Cobain ja Bob Marleylle pyhitetyssä pimeässä kammiossa istuttiin kynttilänvalossa hiekalle asetettujen lankkujen päällä. Kutkuttava maa tämä Romania, kun seuraavana aamuna osa yksisuuntaisista kaduista olikin muuttunut kaksisuuntaisiksi.

Matkaa jatkoimme alemmaksi Transylvaniaan, mistä toivoimme löytävän hylätyn linnan, joita kuulemma Romaniassa on mielin määrin turistikohteiksi muutettujen linnojen lisäksi. Suuntasimme kohti Sighisoaraa, josta meidän oli tarkoitus lähteä seikkailemaan, koska emme kuvitelleet sen tarjoavan kummempaa kuin Dracula-turismia. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutoksia, kun tajusimme auton toisen puolen iskunvaimentimen olevan aika pahassa kunnossa. Majoituimme Sighisoaraan kahdeksi yöksi yrittäessämme selvittää auton ongelmia, mutta äimistelimme ja kummastelimme turistien poissaoloa, mikä valkeni meille vasta kun olimme lähdössä Sighisoarasta ja kävimme kidutusmuseossa, jonka ympäriltä löysimme Dracula-turismihelvetin. Onneksi olimme sattuneet majoittumaan aivan kaupungin laitamille, koska muuten Sighisoarasta olisi varmasti jäänyt mieleen suuren suuri mitäänsanomattomuuden kupla. Majoituttuamme parkkeerasimme auton läheisen marketin pihalle ja nostimme sen tunkille ja Jarmo totesi iskunvaimetimen olevan hälyyttävässä kunnossa, mitään emme kuitenkaan asialle voineet perjantai-iltana tehdä, joten lähdin hakemaan kaupasta harmistuneelle Jarmolle pari kaljaa ja takaisin tullessani auto oli taas tunkilla ja romanimies vääntää rautakangella renkaan takaa. Mies oli jonkinlainen romanialainen tee-se-itse-mies mutta ei kuitenkaan pystynyt ihmeitä tekemään autolle mutta mukanaan hänellä oli viisivuotias tytär Larissa, jolla oli maailman ihmeellisimmät isot, ruskeat silmät, jotka keimailivat ja kujeilivat hassuille turisteille Suomesta. Kun paikalle kaarsi miehen poika punaisella tuunatulla Dacialla, romanialaisten ylepeys, tuo rempsakka ja kursailemattoman hyväntuulinen mies - jota kielitaidon puute ei haitannut - kaappasi minut kainaloonsa ja vaati Jarmoa ottamaan meistä kuvan Dacian edessä ja minä kaappasin pikku-Larissan mukaan kuvaan. Kohta paikalle saapui myös teini-ikäinen tytär kavereineen kun olimme jo tekemässä lähtöä ja suoraan päätä luokseni marssien tyttö tarttui minua kädestä ja romaniankielisen pulputuksen säestämänä raahasi minut takaisin Dacian luo, otti kunnon poseerauksen ja viisoi Jarmoa kuvaamaan meidät. Romaniankielisestä hyörinästä hämmentyneenä mutta uusista tuttavuuksista ilahtuneena palasimme hostellille, eikä rikkinäinen autokaan jaksanut huolestuttaa.

Illan muuttuessa jo yöksi lähdimme kävelemään ja itselleni paikka ei näyttäytynyt sellaisena kuin monet ihmiset sivukujat romaniassa kuvittelisi. Poikajoukko pelasi katulamppujen alla jalkapalloa ja joka puolella kuljeskeli perheitä lasten säntäillessä sinne tänne ja minä hullaannuin tähän leppoisasti elämää sykkivään, kursailettomaan yöelämiseen. Kävelimme jo suljetun marketin ohi ja toiselta puolen katua uusi autoa korjaava ystävämme tervehti meitä tupakka huulessa, keski-ikäisen miehen maha ylpeästi verhoamattomana. Kohta paikalle juoksi myös Larissa ruskeat silmät yön valoissa tuikkien ja paikalle saapui myös pikkuveli Dani, joka ajeli hirmuista vauhtia edestakaisin apupyörillä varustetulla pyörällään huutaen piip-piip sujahtaessaan meidän ohitse. Ujostelematon Larissa jatkoi meidän hurmaamista juosten ympärillämme perhosen ja ampiaisen sekoitutuksena, välillä tarraten käteeni ja välillä hupaisasti kietoen kätensä jalkojeni ympärille ja teeskennellen nostavansa minua. Vähän väliä ohitse kulki joku jota mies iloisesti tervehti ja jokaiselle ohi menevälle naiselle mies huusi pilke silmäkulmassa "ciao baby!" Pian paikalla tuntui olevan koko miehen perhe noin kolme vuotiaasta Danista meidän ikäiseen mieheen, joka paikalle saapuessaan antoi suukot äidin poskelle ja moikkasi meitä. Mies antoi meille osoitteensa ja pyysi meitä lähettämään ottamiamme valokuvia heille ja tehtyämme kierroksen kaupungin ympäri, palasimme hostellille, enkä voinut kunnolla nukkua sydämeni tykyttäessä romanialaiseen tahtiin innostuksesta ja ihastuksesta.

Seuraavana aamuna menimme autokorjaamolle ja saimme tietää että iskunvaimentimen lisäksi myös alapallonivel vai mikä lie olikaan, on myöskin aika huonossa kunnossa, mikä ei niinkään hyvä asia ole, varsinkaan jos pitöisi ylittää Karpaatit ja ajella vielä muutama tuhat kilometriä. Kuten Jarmo olikin ennustanut, ei sopivia varaosia autoomme löydy koko Romaniasta, vaikka korjaamon miehet soittelivatkin maahantuojille, joten he tekivät parhaansa parantaakseen retuperällä olevien osien käyttöikää. Yhdessä mekaanikkojen kanssa Jarmo tuumi, että auton pitäisi kyllä kestää edessä oleva reitti, kunhan vain ajamme maltillisesti ja vältämme huonokuntoisia teitä. Minä en alapalloniveliin hirveästi ole perehtynyt, mutta opinpas jotain uutta ja sain kuulla, että jos kyseinen osa menee rikki, rengas taittuu auton alle, joten suosiolla vältämme ne kuoppaisimmat tiet.

Jo edellisenä päivänä olimme huomanneet kaupungissa olevan sirkuksen koko viikonlopun, joten lähdimme illalla sirkukseen. Sirkuksena tämä sirkus ei ollut kummoinen mutta kokemuksena aika uskomaton. Olimme lukeneet, että silloin kun Romaniassa sataa, todella sataa ja tulvia syntyy helposti. Neljääkymmentä hipova lämpötila päättyi järjettömään rankkasateeseen, joka alkoi jo reilusti ennen sirkusnäytöksen puoltaväliä. Ei mennyt aikaakaan kun teltan pylväskohdat valuttivat vesiputoukset valaisimien päälle ja saumakohdat vuotivat vettä niin kovasti, että hyvä kun ei koko teltta revennyt. Mutta punaisessa teltassa, vieraan kielen ympäröimänä ja ukkosen jyrähdellessä ulkona, oli jännittävää ja ei voi muutakuin ihailla esiintyjien show must go on -asennetta sirkusareenan lainehtiessa vettä. Loppusilaus kokemukselle annettiin kun pienehkön teltan nurkasta ajettiin iso monsteriauto areenalle ja kymmenkunta miestä kantoi renkaattoman romuauton pelkän rullakon avulla lammeksi muuttuneelle areenalle. Ritarin ja pyövelin sekoitukseksi pukeutunut mies hakkasi pesäpallomailalla auton ikkunat säpäleiksi, toinen mies juoksi paikalle ja sytytti autoa hakanneen pyöveliritarin tuleen ja he juoksivat ympäri autoa kunnes pyöveli kaatuu maahan ja pyromaani pieksi hänet. Tämän jälkeen maskiin pukeutunut mies kaasutti monsteriautolla jotain ukkosta suurempaa teltan sisälle, laivan sumutorvea muistuttava tööttäys räjäytti tärykalvot ja monsteriauto vyöryi henkilöauton päälle ja rälläsi edestakaisin sen päällä pienellä areenalla pikkulasten itkiessä säikähdyksestä vanhempien peittäessä lastensa korvat. Neljä suomalaista turistia räkätti ihastuksissaan niin kovaa, että hyvä kun eivät penkeiltään tippuneet. Rakastamme Romaniaa! Show loppui ja sisätilan mutavellistä päästyämme huomasimme Sighisoaran muuttuneen Venetsiaksi. Ukkonen jyrisi ja salamat räpsyivät tiuhaan, milloinkaan en ole nähnyt samanlaista ukkosta. Silmänräpäyksessä olimme litimärät ja vettä vain tuli lisää ja lisää, yritimme saada taksin mutta kaikki taksit olivat varattuja kaikkien ihmisten ollessa samassa vetisessä tilanteessa. Auroran kanssa päätimme lähteä juosten hostellille, kahlasimme välillä yli nilkkoja myöten vedessä ja hämmästelimme syöksyviksi vesiputouksisi muuttuneita portaikkoja laulaen singing in the rainia, nauraessamme sateen mielettömyydelle ja itsellemme litimärkinä ukkosessa - Aurora kapeassa minimekossa ja minä ballerinat jalassa ja olkihattu päässä. Ja valehtelematta yhdessä kohtaa kun ylitimme tien, vettä oli niin paljon, että tuuli nostatti siihen pienen pieniä aaltoja. Jälkeenpäin saimme kuulla että pääteillä olevat viemärinkannet nostetaan rankkasateilla ylös, jotta vesi poistuisi nopeammin, mutta tuolloin vielä kahlasimme riemusta hihkuen aallokoissa. Hostellista meni sähköt ja pääsimme hyödyntämään Auroran sirkuksesta ostamaa välkkyvää Hannah Montana disco stickiä juodessamme hirveän makuista Ursus-kaljaa yrittäen kuunnella Morrisseyta ipodin kautta kuulokkeet kaiuttimina hostellin oleskelutilassa. Tässä hostellissa saimme myös sen legendaarisen ludehuoneen. Itsehän emme olleet mitään luteita huomanneet, ennenkuin kaksi tyttöä samassa huoneessa huomasivat luteet ja lähtivät pois koko hostellista. Herätimme tyytyväisenä sängyssään nukkuvan Jarmon ja meidät siirrettiin toiseen huoneeseen, ehkäpä kerkesimme kuitenkin jo muutaman luteen saada mukaamme ja levitämme niitä nyt ympäri Itä-Eurooppaa, myös Exotic House nimiseen hotelliin, missä oli huoneessa oikein puhelin ja kenkäharja - ha budjettimatkailijat!, ja missä suomalaisturisti otti vallan Aurorasta ja Jarmosta ja he ottivat kalsarikännit hotellissa hotellin kaljoilla ja ehkäpä jätimme muutaman luteen sinne.

Oh Romania! After crossing the border between Hungary and Romania and reaching the first town in Romania, we fell in love with Romania immediately. Inside a van there's a bunch of big shirtless men stuffed inside the van waving and cheering to us every time the drive next to us. No matter where we go here, there's always some one at the side of the road waving to us. In small villages grandmas and grandpas sit in front of their houses and wave as we pass them. And they don't seem to have much more to do than just sit there with no hurry and watch the world with their neighbours and everybody seems to have time for strangers. Thsese people truly are helpful and friendly.

Romania is full of surprises, a country that has everything and every day you feel like you have found fascinating little secrets with a romanian smile. We arrived in Cluj-Napoca looking quite shabby and maybe we had imagined it to be something else but after taking a look at the city and its skinny sunglass chicks Aurora said looking horrified "what these Romanian people look good, and we're walking around like this." Aurora with her tired single parent -look and me without shoes and my feet and legs dirty trying to find an ATM and accommodation in the heat. Cluj-Napoca was full of one-way streets, our navigating system went nuts but luckily we found accommodation with the help of a receptionist in a fully booked hostel who made calls to other hostels nearby and even bargained a better price for us. The receptionist in the pension didn't speak english and we draw a photo of a car, a P and a question mark to ask where we can find a parking place. The guy couldn't explain it so he walked us all the way to the parking hall and back to the pension. We didn't expect that our first touch of Romania would be a restarutant with bordel-red-lights and a bar located in a basement that had huge paintings of Janis Joplin and Kurt Cobain and likes on its walls and there was a small dark chamber with only candles dedicated to Bob Marley where you sit on planks laid on a circle on floor covered with sand. Fascinating country, not less when next day we noticed that some of the one-way streets had suddenly transformed to two-ways.

We continued travelling down to Transylvania in hopes of of finding an abandoned castle that Romania is supposed to be full of in addition to tourist castles. We headed towards Sighisoara but didn't actually plan to stay there because we thought there's not much but Dracula tourism there. But our plans were changed when we realized that the car's shock absorber in right side is in pretty bad condition. We stayed in Sighisoara for two nights trying to solve the problem and we wondered where all the tourists were. Only when leaving the town and stopping to visit a tourture museum we found all the tourists and Dracula mugs and t-shirts. Luckily we stayed at the outskirts of the town because otherwise Sighisoara would have seemed like a bland bubble to us. After finding the accommodation we took the car to a parking place of a shop and lifted it up on a jack and Jarmo confirmed that the shock absorber is broken. We couldn't do much about it at Friday night and I went to the shop to buy a couple of beers for annoyed Jarmo. When I came back the car was back on the jack again and Romanian man was doing something to it with a crowbar. He was that kind of Romanian DIY man that can do a little bit everything to cars with homemade ways but anyways he couldn't do miracles so the car remained in a bad shape. The man had his five-year-old daughter Larissa with him. Larissa had the most beautiful and biggest brown eyes that joyfully teased and laughed at funny tourists from Finlad. The man's son drove in with a tuned up red Dacia, the pride of Romanian, and the joyful and rakish man took me and insisted Jarmo to take a photo of us in front of the Dacia. Soon the man's teenager daughter also arrived there with her friends and straight away she walked up to me and took me buy the hand and with a blizzard of romanian words dragged me back to the Dacia, made a real good posh posture and pointed Jarmo to take photos again.  Confused and happy about all the romanian language and our buzzling new friends we want back to the hostel and the broken car didn't seem such a big worry anymore.

At night we went out for a walk and for me the place didn't look like people usually would imagine an outskirts alley in Romania. A crowd of boys were playing football under the streetlights and every where you could see families with children running here and there and I fell in love with this nightlife of free and easy, yet intense pulse. We walked past the shop and our new car fixing friend was there on the other side of the steret greeting us with a cigarette in his mouth and his middle-aged belly proudly unclothed. Soon Larissa run there with her brown eyes twinkling in the lights of night with her little brother Dani, who was driving a bike with supporting wheels yelling beep-beep when going past us like a rocket. Unbashed Larissa continued charming us running around us like a mix of butterfly and bee, every once in a while grabbing my hand and taking dance steps with me on the street. When someone passed us the man greeted them joyfully and to every woman passing us he shouted 'ciao baby!' with a twinkle in his eye. Soon it looked as if his whole family was there strating from the around 3-year-old Dani to a guy about our age. The man gave us his address and asked us to send the photos we had taken to him. After taking a walk around the city we went back to the hostel and I couldn't sleep properly because of my heart beating in romanian tempo out of excitement and delight.

The next morning we went to a garage and were told that in addittion to the shock absorber there's some kind of piece broken, which isn' t that good because if it breaks while driving the tire will bend horizontally under the car. The Carpathian mountains and a few thousand kilometers to drive, here we come! As Jarmo had predicted they couldn't find spare parts for our kind of car in whole Romania even they mechanics made calls and tried their best. All they could do was to try to make the parts a little bit better so that they would last as long as possible.

We had noticed that there's a circus in the town so in the evening we headed to circus. As a circus show it wasn't really spectacular but as an experience it was quite something. We had read in books that when it rains in Romania, it really rains and floods evolve easily. During the day it had been almost 40 degrees and it ended with a rainstorm. It began before the halfway of the show and it didn't take long until the seams of the tent were letting in waterfalls pouring down over the lightning systems. But it was exciting to be in that red tent surrounded by a strange language when a thunderstorm broke out outside the tent and you could only admire the 'show must go on' attitude of the artists when the arena was transformed into a puddle. To finish the experience, at the end of the show, a huge monster truck was drive inside the small tent and bunch of men carried a wrecked car into the water-covered arena. A man dressed up like a mix of knife and hangman came and smashed the windows of the car with a baseball bat and another man run to the arena and set the the hangman-knife into fire and started chasing him until the hangman-knife fell down and the other man started kicking him. After this a guy with a mask gave the monster truck gas and created something bigger than the thunderstorm into the tent. A honk resembling a foghorn tore up eardrums and little children started to cry and parents tried to do their best covering their ears. And four Finnish tourists were laughing so hard that they barely could stay sitting on their benches. We love Romania! As we get out of the tent we noticed that Sighisoara had turned into Venice. I have never seen a thunderstorm like that, roaming and flashing all the time. Within a blink of an eye we were soaking wet and we couldn't get a taxi because all the people were in the same situation. Me and Aurora decided to run to the hostel, the staircases had become waterfalls and at some points the water reached weel above our ankles but all we could do was sing 'i'm singin in the rain' and laugh at the situation - Aurora in a tight and short dress and me wearing ballerinas and a straw hat. And I swear no lies, once when we crossed the steets, the water was so high that the wind made tiny waves. Afterwas we were told that when it's raining heavily, they lift up the drain covers on the main streets so that the water would run down faster but without knowing that we were happy to walk there. The electricity went off at the hostel and we could make use of glowing Hannah Montana disco stick Aurora had bought in the circus as we drank horrible Ursus beer and tried to listen to Morrissey with using headphones as speakers in the hostel living room. This hostel also offered us the legendary room with bed bugs. We woke up Jarmo, who was happily sleeping on his bed and we were taken to another room but maybe we were able to catch a bug or two and are now spreading their babies all around Eastern Europe.